Olen 85 vuotias äijänkäppyrä joka on onnistuneesti kasannut itselleen erinäisen määrän kehollisia vaikeuksia vuosien mittaan. On sydämen vajaatoimintaa jota tehostetaan varsinkin yäaikaan sähkäpatterilla, ondiabetes mellitusta, on rikkinäiset polvet ja lukemattomia muita semmoisia haittatekijäitä. Ollut vähän infarktia siinä sivussa sunmuuta pientä, suolitukoksia, sappivaivoja, vähän ruusuakin jne.Ja ylipainoa, ei kait sitä diabetesta muuten. Olen kova surffaamaan ja kun tutkin jälleen kerran erinäisiä kirjoituksia diabeteksesta niin tärmäsinpä teokseenne.

Olen kapinallinen luonteeltani ja tilasin hetinetistä. Ja millaisen. En ole niin kova lukemaan yleensä mutta tämä kirjoittamanne teos olitosiaan mieleeni enkä voinut olla hykertelemättä kun useissa kohdinannettiin railakkaasti palautetta ajankohtaisissa terveysasioissa.

Kun Atkins tuli muotiin 1974 ostin kirjan ja heti alkuun pudotin painoani 18 kiloa mutta kun Atkins lopahti niin lopahti sitten muutkiaasiat entiselleen. Sen jälkeen en ole kuullut muuta kuin kielteisiä asioita siitä ja sen vaarallisuudesta. Ja koetellut kaikenlaista muuta. Kuitenkin alkoi pikkuhiljaa vuotaa julkisuuteen tämä hydraattien vahingollisuus ja niinpä olin heti halukas kokeilemaan luettuani kirjaanne.

Ilman sen kummempia kommentteja tai selityksiä olen noudattanut annettuja ohjeita sekä johtopäätäksiä ja kaikki on täysin muuttunut. Ja edullisempaan suuntaan. Paino pudonnut 3 kk:n aikana 9 kiloa, olenjättänyt sokeri- sekä kolesterolilääkitykset pois ja voin erinomaisesti eikä lisäpudotus ole enää ehkä tarpeenkaan. Ennenkaikkea tämä palkitsee, nälkä ei vaivaa ja koko olotila muuttuu positiivisempaan suuntaan. Päivittäinen väsymys vähenee ja olo on ehdottomasti virkistyneempi. Polvetkin pääsevät helpommalla.

Minulla ei enää tässä iässä ole tarve sen suuremmin ottaa kantaa ajankohtaisiin ongelmiin mutta nyt on kumminkin se tehtävä, tämä teos muutti olemisissani tosi paljon ja voin sanoa rehellisesti, mieleisempää kirjaa piikittelyineen tuskin olen lukenut . Voi niitä heittoja, ne olen kaikki alleviivannut ja toistelen muistini varassa läheisilleni ja tuttavillenikin aina sopivan tilaisuuden sen salliessa. Voi olla että useimmille tuottaa vaikeuksia luopuminen ennen kaikkea !

Totutuista tavoista kuten perunasta, leivästä ja vaikkapa hedelmistä mutta jos on “kanttia” niin se onnistuu. Pitää vain muistaa että jos on sellainen tunne että mitäs nyt tämän kerran niin silloin on ehkä syy heittää kirja ja sen noudattaminen roskiin kuten kirjoititte, silloin se ei onnistu.

Katsotaan nyt sitten mihin tämä johtanee mutta ainakin nyt olen erittäin iloinen että kirja antoi “kipinän” tähän. Toivon kirjalle paljon vastaanottavaisia lukijoita ja itsellennekin mitä parhainta vointia ja menestystä aloittamallenne “kapinalle”.
Äijänkäppyrä

« Takaisin